Hihnan toisessa päässä

Me, Myself & I

  

Täällä tämän blogin kirjoittaja, heipä hei.

Minuun saa tutustua, en pure!

Nimi: Kiira Koskela

Syntynyt: 15.12.1994
Syntymäpaikka: Turku

Asuinkunta: Kaarina

Nyk. koulu: Ammattiopisto Livia, Maaseutuoppilaitos

Ammatti: eläintenhoitaja
Työpaikka: Top Viihde Oy (karaokejuontaja)
Entiset työpaikat: Greenpeace (feissari)

sp. kiira.koskela@gmail.com

Olen sosiaalinen(ko?, ei uskoisi), helposti lähestyttävä, luotettava ja mukava ihminen! Ainakin yritän olla... Sairastan masennusta ja paniikkihäiriötä, joten joskus on sellaisia päiviä, kun mikään ei kiinnosta ja kaikki vituttaa. Lääkkeiden avulla olen kuitenkin saanut ahdistuksen hallintaani. Olen käynyt pari vuotta psykologilla ja psykologini on vaihtunut todella monta kertaa, liian monta. Niitä on ollut ainakin 6, jos oikein muistan.

Yritän ottaa elämästä kaiken ilon irti ja elän päivä kerrallaan. Joskus se tuottaa ongelmia, kun en ajattele tekemisieni seurauksia. Mm. käytän liikaa rahaa ja teen heräteostoksia. Alkoholin kanssa on ollut pahoja ongelmia, mutta olen saanut lopetettua juomisen lähes kokonaan.

Olen aina ollut todella eläinrakas ja meillä oli syntyessäni kaksi kissaa, mutta ne lopetettiin ennen kuin täytin kolme vuotta. Toivoin hartaasti omaa lemmikkiä ja sain sellaisen 12-vuotiaana. Olin sinä päivänä maailman onnellisin, kun meille muutti Kaarinan eläinkaupasta talvikkouros, Naksu. Naksu oli maailman ihanin ja kiltein hamsteri, se todellakin osasi kaikkea! Se oli ihan kuin koira. Naksu sai kulkea paljon vapaana asunnossamme, se meni usein jääkaapin eteen takajaloilleen ja kerjäsi hieromalla etutassujaan yhteen. En ikinä ollut nähnyt mitään yhtä huvittavaa. Naksu aina lohdutti minua, kun olin surullinen ja nuoli kasvoja, huulia ja sormia. Viimeisinä päivinään Naksu oli jo todella väsynyt, se nukkui kanssani sängyssä ja painautui kaulaani vasten nukkumaan. Naksu menehtyi hiukan yli kaksivuotiaana ennen joulua 23.12.2008.

Sain ensimmäisen koirani, kun Otto tuli minulle vuoden 2013 maaliskuussa. Elämänlaatuni ja mielialani parani todella paljon! Otto on minulle kaikki kaikessa, rakastan sitä pikkuista (juu, todella pikkuista) karvapalloa yli kaiken! 65kg pelkkää rakkautta (sekä kuolaa ja karvaa)! Sitten tuli Jami... Minun lisäksi, myös Otosta tuli onnellisempi, kun se sai "pikkuveljen", jota komentaa ja jonka kanssa leikkiä.

Kuvia elämäni varrelta

© Kati Keinonen